Monia uusia juttuja noussu pinnalle.
Se puolustuskyvyttömyys. Mut lyötiin niin lyttyyn pienenä ja opetettiin etten saa puolustautua. Opetettiin kovan käden kautta, sekä kotona että koulussa ja pihalla. Vittu mitä paskaa sai niskaansa. Kiusattiin ja hakattiin ihan vitun paljon. Kauheesti ja takaksin ei saanut antaa. Siitä kostettiin hirmuisesti. Faija hakkas mua kauheesti kun olin pieni, ihan törkeesti. Ja koulussa kun joskus matkan päästä kostin kiusaajille huutamalla ja haukkumalla matkan päästä niin ne sai taas syysn kiusata ja hakata lisää. Ja mun tuska purkautui aina välillä siten että sitten huusin ja haukuin turvallisen matkan päästä joka aiheutti sen että ne jatkoi mun kiusaamista. Ja pyrkivät alistamaan kuten mun vanhemmatkin. Alistua piti muuten hakataan lisää. Ja siks sitten opin etten voi puolustaa itseäni. Jos panee vastaan niin saa lisää hakkaamista ja kiusaamista.

Siks en sitä oppinut sitten. Puolustamaan itseäni.
Ja sitten joku asia joka vaivas tai tuotti pelkoa niin pidin sitä sisälläni, kunnes räjähdin ja hyökkäsin jonkun päälle, saaden taas itse turpaani.

En oppinut toimimaan normaalisti, laittamaan rajoja sille miten mua kohdellaan.
En osannut sanoa rauhallisesti ilman pelkoa ettei tuommoinen käytös käy minua kohtaan.
Ilman pelkoa. Ilman pelkoa kostosta.
Nyt olen aikuisena edelleen samassa jamassa. (Tai oikeesti olen nyt askeleen verran mennyt eteenpäin)
Pelot vaivaavat vaikka en sitä välillä tiedä. Ohjaavat käytöstäni.

Etten rohkene ottaa minua vaivaavaa/pelottavaa asiaa rauhallisesti esiin. Vaan menen ihan tuskatiloihin ja sitten saatan huutaa/hyökätä jonkun kimppuun (Verbaalisesti). Ja asia menee sitten siinä kohtaan pieleen. Olen mokannut ja esittänyt asiani väärällä tavalla suhteutettuna tähän päivään ja tilanteeseen.
Koska käytännössä toi juttu töissä on ihan pikkujuttu ja sen voi hoitaa ihan rauhallisesti puhumalla. (Niinkuin sitten teinkin)
ja ajattelin etä jos jatkossa viikonlopun vastaava aikoo mulle kaataa ylimääräistä niin haluan puhua asiasta rauhallisesti ja sanoa ettei se käy. Ettei se ole oikeudenmukaista.

Asettaa omat rajat suhteessa muihin ihan rauhallisesti. Ilman pelkoa. pelkoa siitä että se hyökkää mun  kimppuun, ilman pelkoa siitä että se lyö mut lyttyyn, ilman pelkoa siitä että se pyrkii alistamaan mut. Ilman pelkoa siitä että se hylkää mut. Että jos en tottele niin saan heti kenkää. (Ei siitä voi saada potkuja jos haluaa keskutella rauhallisesti siitä mikä minulle työssäni kuuluu ja siitä etten halua  tehdä muiden rästihommia.)

Koska jotenkin se etten ole osannut puolustaa itseäni, välittyy minusta ja minulle on helppo kaataa sitten ne hommat joita muut ei tee. (Koska minusta huokuu se etten osaa sanoa vastaan ja siksi minulle on helppo laittaa ne ylimääräiset työt.)
Muut ihmiset jotka eivät ole reiluja ja tasapuolisia osaavat lukea tämän minusta ja käyttävät sitä hyväkseen.
Helppo kohde kaataa ylimääräiset tehtävät minulle.
Puolustuskyvytön.

Herättää raivoa että minulle tehdään niin. Puolustuskyvyttömyyteni vuoksi. Vitun homot.
Mutta ei kannata raivota asiasta ja menettää työtään vaan ottaa se rauhallisesti esiin ja laittaa rajat.

Jos se viikonlopun vastaava tekee vielä niin että yrittää kaataa minulle omat työnsä niin minun täytyy rauhallisesti kieltäytyä ja sanoa etti se käy koska ne työt kuuluu sille itselleen ja se saa itse ne tehdä. Ettei valta-asemaa silleen sovi käyttää.
Sekin on vajavainen ihminen ja typerä ja hyväksikäyttäviä piirteitä omaava ihminen. Sille ei sovi se asema missä se on mutta sitä en voi muuttaa. Sen voin muuttaa miten annan itseäni kohdella.

Tarvitsen Rohkeutta, Turvallisuutta, Luottamusta ja kokemusta siitä kuinka asetan omat rajani. Uskoa siihen että minua ei hylätä vaikka laitan rajat. Ja jos niin kävisi niin se että menettäisin kyseisen työpaikan niin olisi parempi kuin se että itse hylkäisin itseni ja alistuisin paskakohteluun. Vaikka se pelottaakin niin jos pystyn asian rauhallisesti käsitelemään niin silloin ei koko maailma kaatuisi.

Olen riippuvainen siitä työpaikasta ja se itsessään herättää pelkoa että minut hylätään ja että minua kohdellaan huonosti.
Olen oppinut että jos en tottele niin minua hakataan ja minut hylätään.

Hylätyksitulemisen pelko on voimakasta minun kohdalla.
Se ohjaa voimallisesti elämääni ja valintojani.

Olen uhriutunut ja joutunut katselemaan vierestä kun minulle tapahtuu pahoja asioita ja en ole oppinut (Kun kukaan ei ole opettanut/auttanut) Että voin itse vaikuttaa elämääni.

-----------
Syvempiä uskomuksia itsestäni ja maailmastani ja suhteestäni muihin.


Voinko ihan oikeasti vaikuttaa elämääni??
En usko sua. En varmasti voi. Jos teen jotain mistä sä et tykkää niin sitten sä hylkäät mut.
Sä huijaat aivan varmasti. Sä vaan sanot että tottakai sä voit itse päättää mitä teet. En varmasti voi.
Sä sanot että kyllä toi silta kestää ja pakotat mut menee sille sillalle. ja kun menen olen aivan varma että sä petät. Että sä vetäset sieltä ne tukipalkit alta pois ja se romahtaa ja mä tipun. Että sulla on piilossa naru joka romahduttaa sillan.

Sä valehtelet. Sä valehtelet. Ei kukaan voi antaa mulle itsenäisyyttä, mun on pakko luottaa tommosiin paskanaamoihin.
Mä en oikeesti voi valita asioita. Aivan varmasti jos teen väärän päätöksen niin sä kostat.

Mä tiedän ettei suhun voi luottaa. Mun on pakko tehdä kuten sä tahdot koska muuten sä kostat. Sä tapat mut jos en tottele.
Mä oon sun talutusnuorassa. Mä en voi tehdä mitään ilman sua ja sun lupaa.
Mä oon sun vanki.
Mulla ei ole omaa elämää. Mä oon susta riippuvainen ja en voi tehdä mitään muuta kuin mitä annat luvan tehdä.
----------

Hyvä että sain niistä kiinni.

Täytyy pohtia niitä.