Jaa elämästä,... -


Tuli mieleen kun tossa kuuntelin musiikkia että elämä on joku Läpikulkumatka tullaan jostain ja ollaan täällä ja jatketaan taas jonnekin.
Tai sitten Elämä syntyy syntymässä ja päättyy kuolemassa eikä ole mitään muuta sen ohitse. Jaa en tiedä, ei ole muistoja tai kokemuksia mistään muusta.
Paljon monet yrittää väittää kaikkea muuta mutta mulla ei ole kokemusta.

---------

Toisaalta jos elämä ja kaikki kokemus päättyy kuolemaan niin en nyt varsinaisesti sitä pelkää mutta herättää se vitutuksen tunteen. tuntuis niin turhalta koko touhu sitten. Ja epäoikeudenmukaiselta vaikka se oiskin kaikkien osoite.

---------

Ja vielä,...
Jos elämä tosiaan on vain kuolemaan johtava eikä sen jälkeen ole mitään niin miksi ei sitten voisi koko elämäänsä vain naida koska silloin tulee hetkellinen tunne että on yhteydessä toiseen ihmiseen ja juoda ja käyttää huumeita silloinkin tulee illuusio siitä että on yhteys. muutoin on tunne että on irrallaan muista ihmisistä.
Mutta naida ei voi kun kukaan ei nai mun kanssa tai ne jotka nais niin ne ei mulle kelpaa ja ne jotka mulle kelpaa niin mä en kelpaa niille. ja toisaalta siinä saattaa nahat palaa.
Huumeista ja viinasta sitten että mistä rahoitus??????
Niitäkin pitäis sit olla koko ajan.

Joku puhuu että joutuu kohtaamaan todellisuuden mutta mä oon pohtinut että monet tarkoittaa todellisuudella sitä elämän vittumaista puolta.
Mitä se todellisuus on???

Ja miten tämän elämän sitten kuluttaa jos ei voi koko ajan naida ja käyttää huumeita ja olla jurrissa???

Roikkua Netissä loppuun asti??? Narisemassa kun vituttaa "Todellisuus."

---------