"-68 Syksyllä sain kirjeen kertauksiin. (Varmasti erehdys) Vaikken armeijaa ollutkaan käynyt. Krapula ja pelkotilat olivat niin kovia etten uskaltanut kieltäytyä, vaan raahasin itseni laiturille suuntana isosaari, kuuluisa ryyppymesta.
Huonossa hapessa kiipesin veneseen joka kuljetti meidät 3,5 tunnin merimatkan isosaareen.
Seisoin tarkastusjonossa kun everstiluutnantti kuulutti paikalle saapuneet. Nimeäni ei tietenkään löytynyt papereista ja ev.luut. Honkala pyysi minut paikan päälle. Kysyen olenko sukua Zillenberg:ille?? Vastasin hänen olevan ukkini eversti Zillenberg. Miksi ei papereita löydy hän huusi korvaani??? Hämmentyneneenä en osannut vastata vaan mumisin jotain. NO mikä oli sotilasarvonne armeijan aikana?? Hän taas karjui, enhän minä tiennyt niistä mitään, heitin sattumalta vääpeli ja tähän hän totesi taas huutaen vääpeli Zillenberg juoksee varusvarastolle hakemaan
Vääpelin rätit päälleen. Tässä minun allekirjoittama todistus sotilas-arvosta sillä eihän Zillenbergin suvusta matoja tule. Eversti Zillenbergin kunnioitus lepäsi yhä isosaaren maisemissa vaikka hän olikin jo kuollut joitakin vuosia sitten. Sain sitten vääpelin vaatteet päälleni kun samainen Everstilut pyysi minut autokuskikseen. Viikon ajaksi. Sustuin kun en uskaltanut enää tässä vaiheessa kieltäytyä mistään, etten paljastuisi sivaripojaksi.
viikon siinä kuskatessani Ev.luut Honkalaa hän pyysi minut luutnanttien juomakerholle, sanoin hätäsenä että olen vain vääpeli. Ahaa hän karjaisi tehdään sinusta Vänrikki, hae pesulasta uudet natsat ja pyydä ompelemaan ne saman tien odotan kerholla hän sanoi. Menin pesulaan ja sain natsat olkiini. Sitten takaisin juomakerholle. Sain koko illan kertoa ukkini tekemisistä ja vanhuudesta sekä lopuksi pois kuolemisesta. Ja viinaa tuli juotua kerhon laskuun etten tolpillani meinannut pysyä, kun samalla juhlittiin minun ensimmäistä kertaa upseerikerholla ja ylennystä. Viikon palvelus oli päättymässä ja humala varmasti yli 2 promillea kun evluut pyysi kyytiä kotiinsa.
Kieltäydyin vedoten humalatilaani. Taas hän karjumaan taisi olla tyyli hänelle: Saaressa ei ole julkista liikennettä joten täällä ajetaan siinä kunnossa missä ollaan ja jos jotain sattuu minä otan vastuun. Nyt koriin, niinpä sitten kauheassa humalassa kuskasin hänet kotiinsa.

Aamulla oli lähtö ja varusvarastolla vaatteiden palautus, sain siellä kuulla saaneeni ylennyksen ja kateellisten supinaa eihän kukaan kertaheitolla vääpelistä vänrikiksi ollut päässyt. (Varsinkin sivari)
Sain sotilaspassiinni merkinnän kun olin muka kadottanut sen maailman melskeissä.

Helsinkiin purhjehti Vääpelin sijaan Vänrikki, olin jopa hieman ylpeä.
Kuka olisi arvannut etykäteen sivaripojan seikkkailuista???
Ylennys sivarista suoraan vänrikiksi.
Toki kaikki oli sukuni ja ukkini ansiota Eversti Zillenbergin ansiota."
639004.jpg