Joo, olen saavuttanut erään etapin matkalla itseni luo. pahin rasistinen viha on nyt ohi. En tiedä mistä se jothuu että se hellitti. Ehkä siitä että sain sitä purettua siitä kertomalla ja ehkä siksi että ymmärsin että osa peloistani ryhmiä kohtaan johtuu menneisyydestäni, olin kiusattu ja syrjitty ja alistettu. Ja ryhmät jotka ovat vähemmistössä kokevat luultavasti syrjintää ja siksi jotkut niistä kovettavat itsensä ja rupeavat uhmaamaan ulospäin, ympöäristöönsä vihamielisyyttä ja minä aistin tämän vihamielisyyden joistakin ryhmistä ja pelkäsin ja pelkoni vuoksi ruipesin vihaamaan?? Oisko noin?? Miltä teistä kuulostaa selitykseni rasistiselle  vihalleni?? Ja yksi vaikuttava tai ainakin osittain vaikuttava tekijä on myös siinä että olen löytänyt paremman kohteen vihalleni. Pedofiilit. Siksikin että olen itse erään pedofiilin uhri. Hän oli isäpuoleni joka käytti minua seksuaalisesti hyväkseen kuuden vuoden ajan. Ollessani 6-12 vuotta. Toki täytyy pitää nyt huolta ettei vihani kasva liian suureksi ja sumenna enää ajattelukykyäni. Ja pilaa elämääni. Mutta viha isäpuoltani kohtaan on löytynyt. Aiemmin sitä ei ollut. Olin blokannut koko isäpuolen pois maailmastani. Koko asiaa ei ollut olemassa tai varsinkaan isäpuoltani. Ei minkäänlaista tunnekokemusta hänestä. Mutta nyt on toisin. Olen henkisellä tasolla uskaltanut vihdoin nopusta vastaan. 25vuoden jälkeen. Ja vihani on armoton. Toki sen pidän mielessä etten tee hänelle yhtään mitään. En halua pedofiilin vuoksi vankilaan. ja vihasta häntä kohtaan on joossain vaiheessa luovuttava ja ruvettava elämään tätä ainoata elämäänsä. Nyt ei muuta. Kiitos kun kuuntelitte.

Rakastan.