Heti alkuun: En ole minäkään vapaa epäterveestä itsekkyydestä.
Olen suuruudenhullu ja olisin täysin voimaton rahan suhteen jos minulle sitä siunautuisi.
Ostasin heti vaikka mitä autoja ja asuntoja ja kaikkea sälää.

Silti sanon ja siksikin ettei rikkaiden itsekkyydellä ole mitään rajoja.
Aivan järkyttävän sairaaksi tämä maailma muodostuu. Aina vain enemmän ja enemmän itselle kaikkea luksusta Missään ei ole eikä tule rajaa vastaan. Ja siten rikkaus ei tulekkaan jakautumaan ihmisten kesken vaan yhä enemmän keräytymään tietylle kansanosalle. En näe asiaan muuta ratkaisua kuin vallankumous maailmanlaajuisesti. Mieleeni tulee Ranskan vallankumous 1700-luvun lopulla mutta siihen vallankumoukseen liittyy paljon muitakin piirteitä mutta myös kansannousua riistäjiä vastaan.

Ihminen on sidottu itseensä ja vastaisuudessakaan ei voida estää itsekkyyttä mutta sen rajoittamista voidaan edistää. Ja se olisi tarpeen.
Tärkeää olisi myös pitää mielessä se ettei itsekkyys ole meistä mihinkään katoava. Ehkä jotkut yksilöt ovat sille neutraalempia mutta ainakin omalla kohdallani tunnen voimattomuuteni itsekkyyden suhteen.

Ja juuri maailmanlaajuinen vallankumous olisi se mitä tarvittaisiin. Samat lait kaikille ja veroparatiisit ynm. Skeida kuriin. Mutta mitäpä tämäkään narina minua tai ketään auttaa tässä hullunmyllyssä jossa nyt eletään.

Ehkä muutan maaseudulle lähelle metsää pieneen mökkiin ja keskityn jatkossa lintujen kevätlauluihin ja lumensulamiseen. Puiden kasvamiseen ja hiljaisuuteen sekä rauhallisuuteen ja tyyneyden etsintään.

Rakkaudella hannes-k maapallolta.