Huah,... Onpa väsynyt olo. Ja todella uupunut. Olin eilen auttamassa ystävää muutossa. Oli tosi rankkaa. Hiki lens.
Nyt istun koneen äärellä ja poden Vatsakipuja ja muita lihaskipuja eilisen raatamisen kunniaksi.
Puputan masennuslääkkeitä ja psykoosilääkkeitä. Ja silti vointi on heikko. Yöunet ei tuo uutta voimaa, estävät lähinnä psykoosiin vaipumisen. Nukun unilääkkeillä. Olen yksinäinen ja römpsää tekis aina mieli ja läheisyyttä ja yhdessäoloa ja Rakkautta. Ei vaan meinaa onnaa nää meikäläisen naishaaveet.

Muuten laitan vähän perustietoja minusta tähän.
Olen lähemmäs 40 vuotias mies pääkaupunkiseudulta. Olen sairastanut masennusta eriasteisena 15 vuotta. Nyt viimeiset pari vuotta on olleet psykoottistasoisia mun masennukset. Ja liuta muita diganooseja. Elämä ei suju.Väsymys ja uupumus ovat ainaisia kavereitani, Vajoan toisinaan epätoivoon lääkityksestä huolimatta.
lapsuuteni ei ollut todellakaan onnellinen ja sieltä suoraan johtuvat nykyinen oireiluni. Hoitanut itseäni lolen monin keinoin ja jossain määrin olen saavuttanut jonkinlaisen tasapainon etten enää nykyään ole niin itsetuhoinen kuin aiemmin. Mutta elämä on se probleema tässä. Nyt se on tyhjää ja vailla sisältöä. Iloisia hetkiä puuttuu ja läheisyydesn puutteesta kärsin. No kirjoittelen taas myöhemmin lisää.

Rakkaudella Hannes